Jo tässä vähän aikaa on tehnyt mieli kirjoittaa liikunnasta,
mutta halusin vähän pantata lähemmäs helmikuuta.
Olisi hiukka noloa julistaa liikunnan ihmeellisyyttä
jos itse en jaksaisikaan hilautua jumpalla neljää kertaa viikossa...
Muttamutta helmikuu häämöttää jo lupaavasti ja tämä rouva on
sen verran saanut selkärankaa itselleen, että jumppasalista on
tullut melkeinpä jo kakkoskoti. ;) Olen samalla myös huomannut,
kuinka "tervettä" on lähteä vaikkapa se neljä kertaa viikossa tunniksi
kahdeksi tekemään omaa juttua, jaksaa sitten taas olla äiti ihan täysillä.
Älkääkä nyt käsittäkö väärin; viihdyn kyllä kotiäitinä vähän liiankin hyvin,
mutta aina silloin tällöin on kivaa olla itsekseen. Ymmärtänette? :)
Syy miksi liikunta saa oman postauksen on se, että (varmaan niinkuin monet muutkin)
teen joka uusi vuosi saman lupauksen; liikun enemmän. Ja aina viimeistään toukokuussa,
kun ilmat lämpenevät salilla käynti vähenee. En siis ole nauttinut jumpasta tarpeeksi vai mikä
mättää..? Faktahan on se, että ihminen tekee mieleisiä asioita vuodesta toiseen ja hakee
ajan näille asioille, oli sitten kuinka kiire tahansa. Hyvänä esimerkkinä annan ystäväpariskuntamme,
(tosin lapseton sellainen) jotka talonrakennusprojektista huolimatta jatkoivat liikuntaharrastuksiaan
koko rakennusajan.
Haluan tulla samanlaiseksi. Haluan, että liikunta on minulle jatkossa vähän sama kuin syöminen, nukkuminen etc. Haluan liikkua, koska nautin siitä ja tarvitsen sitä.
Siksi päädyin miettimään miten saan tehtyä liikunnasta itselleni henkireiän.
Ja öhömmm, tässä on pähkäilyn tuotos:
1.
Pyrin liikkumaan neljä kertaa viikossa. Maailma ei kuitenkaan kaadu siihen jos aikaa riittää vain kolmelle liikuntakerralle.
2. Harrastan lajeja joista nautin. Bodybalance, bodypump ja zumba ovat tällä hetkellä mielekkäitä, niillä tunneilla pyrin siis käymään.
3. Unohdan kalorit. Ennen laskeskelin kuinka monta kertaa viikossa sykkeen pitää olla milläkin tasolla, jotta kaloreita kuluu tarpeeksi. Nyt saa loppua! Sillä syömisenkin pitäisi päästä sellaiselle tasolle, että herkuttelu on sallittua, ylensyönti ei.
4. En mittaile tai punnitse itseäni. Ennen tein nimittäin tätäkin, nyt unohdan sen! Annan itselleni ja raskauskiloille aikaa ja yritän hyväksyä sen, ettei kroppani mahdollisesti enää ikinä tule entiselleen.
5. Ja vielä kerran nautin koko syrämmellä! Esim. Mies on pelannut lätkää 2-vuotiaasta asti, suurin piirtein 26 vuotta. Pitkä aika ja sanoo pelaavansa vielä 6 kymppisenäkin, hän siis nauttii ja minä yritän ottaa oppia. :)
Ps. Hienoinen havainto kuinka saa nostettua jumppafiilistä. Shoppaa uusia urheiluvaatteita. Taitaa haiskahtaa
vähän välineurheilulle, mutta so not, vaimitensenytoli... ;)
