maanantai 29. maaliskuuta 2010

Varma kesän merkki...






















Kutsu kesähäihin.

Viime kesä hurahti ohi ilman häitä, niinpä iloni oli suurtakin suurempi kun posti Pate perjantaina sujautti luukusta kutsun kesähäihin. Häitä vietetään heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, aivan kuten meidänkin häitä kaksi vuotta takaperin.

Olin silloin aikoinaan melkoinen hääfriikki. Suurta päivää suunniteltiin hartaasti muutama vuosi ennen H-hetkeä. Mutta kuinka ollakkaan kummallisesti ne kaikki pienimmätkin asiat sitten menettivät merkitystään hääkesänä ja itse kokonaisuus nousi esiin.

Meidän häissä oli mukavasti leikkejä, paljon puheita, ruokaa, juomaa, musiikkia, tunnelmaa... Vieraat ja hääpari viihtyivät, aina aamuviiteen asti!
Ja kyllä ne häät oli jokaisen pennin väärtti. Päivä meni vilahtaen ohi, mutta muistot säilyvät ikuisesti.
Paras häälahja olikin onnistuneet juhlat, johon lähes kaikki kutsutut vieraat saapuivat.
Niinhän se on, että vieraat tekevät juhlan. Ja kaikista hienointa oli saada jakaa meille niin kovin tärkeät hetket läheisten ystävien ja sukulaisten kanssa.

Voi kun on ihanaa päästä fiilistelemään kesähäihin!

Iloista pääsiäisen odotusta!

Ps. Ja ai niin, nyt pääsen mekko-ostoksille!!!





keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Elossa ollaan...

Helsinkiin en siis toki jäänyt. ;)
Isännän ja tyttären puolesta olisin kyllä voinut viipyä vielä tovin... 
Kuulemma oli ollut niin onnistunut yhteinen lauantai heillä. Ihan kaksistaan.
Lämmitti mieltä, kuten myös ihanien ystävien seura.
Kiitos vielä!

Nyt pesukone jyskyttää toista päivää täysillä
ja ilmassa on hienoista kevätsiivouksen makua...
Meillä nimittäin vieraili norovirus -
ensin minä ja sitten pikkuneiti.
Tauti onneksi selätettiin nopeasti
ja nyt ainakin tulee pestyä KAIKKI viltit, peitot, lakanat etc.

Sairastamisen suhteen oppia voisin ottaa lapselta,
sehän sujuu kirjaimellisesti leikiten.
Ei paljoa maata ja valiteta.
Ja kun tauti on sairastettu, se on sairastettu.
Ei tunneta heikotusta saati pahoinvointia vielä viikonkin kuluttua.





Viime viikolla poikettiin Ikeassa ja Myllyssä
ja tämä Vilma-neiti kotiutui siltä reissulta meille.
Pentik on alkanut "kopioimaan" Mailegia.
Eipä sillä -
oikein suloinen pupu tämäkin on 
ja huomattavasti hintaystävällisempi.

Naurua on meillä riittänyt,
kun seurataan kuinka
pikkuneiti raahaa kaksi kertaa itseään suurempaa
jänöä pitkin kotia.
:)

Hauskaa keskiviikkoa!

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Kiire!

Pahoittelut, etten ole ehtinyt vastailla edellisen postauksen viesteihin
enkä sen koomin ole kommentoinut teidän blogeja,
vieraillut kyllä olen!

Pää kolmantena jalkana olen juoksennellut tämän viikon.
Aurinko on antanut ihanasti energiaa tarttua toimeen;
kirpputorille olen selkä vääränä kantanut neidin pieneksi jääneitä
 ja omia liian isoja vaatteita, siivonnut, puunannut, silittänyt,
valmistanut soseita, järjestellyt päivässä about sata kertaa neidin sotkut
ja juu, pessyt ikkunat.

Eihän siinä kai mitään järkeä ollut,
ikkunanpesussa nimittäin,
mutta jotain oli tehtävä...
Kaikki oli niin harmaata olevinaan,
mutta eipähän ole enää!

Huomenna suunnistan Helsinkiä kohti
(ja jätän pikkuneidin isänsä hellään huomaan kokonaiseksi vuorokaudeksi).
Luvassa on hulvatonta menoa rakkaiden ystävien kesken,
sushia, stand uppia, naisenergiaa...
Odotan jo innoissani!





Kuvissa viimeisimmät kirppislöydät; Arabian kastikekannu
ja vanha taskulamppu.


Auringonvaloa ja iloa!!!

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Rakkautta...







Aiemmin en olekkaan vaatteista bloggaillut...
Ajatus heräsi, kun Johanna mietiskeli blogissaan,
miksi niin moni kuvailee vaatteiden sijaan kotia.

Niin se on kyllä hassua!
Vaatteet ovat aina kiinnostaneet,
viime aikoina vaateshoppailu itselle on vain jäänyt vähän vähemmälle.
Mutta nyt kun aurinko paistaa ja
raskauskilot ovat taakse jäänyttä elämää (KYLLÄ!!!),
olen löytänyt vaatekaupat uudelleen.

Sunnuntaina pyörähdin Turussa ostoksilla
ja Zarassa tähän mekkoon törmäsin.
Kesä ja raikkaat raidat ihastuttavat sekä ilostuttavat meillä
niin äitiä kuin tytärtäkin.
Tämä päällä kelpaa kyllä pyörähdellä
Helsingin yössä ensi viikonloppuna!

Iloa viikkoosi!

torstai 4. maaliskuuta 2010

Kukkaloistoa

Tähänhän voisi vaikka tottua!




Vietin syntymäpäivää tiistaina. 26. sellaista.
Jostain kumman syystä läheiset ovat erittäin tietoisia,
kuinka hulluna olen kukkasiin.

Jo parivuotiaana leikin papan kanssa kukkakauppaa kalliolla.
Ensin kuulemma kerättiin kaiken maailman kukkaset,
mitä näkösällä oli ja sitten aseteltiin ne esille.
Siistiin riviin tietenkin kiven päälle.
Pappa sitten osteli kolikoilla erilaisia asetelmia,
mitkä kiikutettiin leikin päätyttyä mammalle. :)



Enää en kukkakauppaa leiki, eikä kyllä floristin vikaakaan minussa ole.
Olen oikeasti nimittäin aivan erityisen hyvä
tappamaan kukkaset.
Jo valmiiksi surkuttelen kauniin orkidean puolesta.
Se tuskin näkee huhtikuuta...
Mamma kyllä valoi minuun uskoa;
"kastelet VAIN kerran viikossa
ja ALAkautta, niin kyllä se hengissä pysyy!"
Saas nährä si, kuin käy.



Pääsiäistä olen jo ihan vain pikkusen laitellut.
Kukkakaupasta hain valkoisia helmililjoja ja perunanarsissin.
Liljat ei kauaa kestäneet, alle viikossa menivät huonoiksi.
Perunanarsissi sen sijaan alkaa vasta kukoistamaan,
hennolla tuoksulla se suloistuttaa olohuonettamme.


Aurinkoista loppuviikkoa!

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Aarteita

Voiko muutama kulho todellakin tehdä ihmisen näin onnelliseksi! Olen huokaillut uusien aarteideni vieressä viikonlopun ja toistellut kuinka kauniita ne voivatkaan olla... Mieheltä olen yrittänyt vastakaikua saada myös, mutta hei- ei miehet vaan ymmärrä! ;)


Tämän kulhon sain isovanhelmiltani. Se on alunalkaen papan isoäidin, enkä oikein sanoin osaa kuvailla kuinka suuri kunnia oli se saada. Pappa on erittäin herkkä ihminen ja kyyneleet ilmestyvät silmiin milloin mistäkin syystä. Ilmeestä päätellen hän oli miettinyt kulhon kohtaloa tovin ja oli onnellinen, että sai antaa sen suvun sisällä eteenpäin, sitä arvostavalle henkilölle. :)







Tämän kaunottaren taas löysin kirpputorilta. Maanantaina sen ensimmäisen kerran näin, mutta pidin 16e hintaa turhan suolaisena. Vati jäi kuitenkin kummittelemaan mieleen ja lauantaina nappasin sen matkaan mukaan. Onni ettei kukaan muu ollut kaunotarta huomannut! Arabian leima löytyi pohjasta ja näin jälkeenpäin ajateltuna oli kyllä muutenkin joka sentin arvoinen. Kuinka kauniisti se on tehty, kauniit kurvitkin rouva omaa. Ja kulumista päätellen se on joskus ollut jollekkin rakas - aivan kuten minulle nyt. :)

Kaikkea hyvää viikkoosi!