Tähänhän voisi vaikka tottua!
Vietin syntymäpäivää tiistaina. 26. sellaista.
Jostain kumman syystä läheiset ovat erittäin tietoisia,
kuinka hulluna olen kukkasiin.
Jo parivuotiaana leikin papan kanssa kukkakauppaa kalliolla.
Ensin kuulemma kerättiin kaiken maailman kukkaset,
mitä näkösällä oli ja sitten aseteltiin ne esille.
Siistiin riviin tietenkin kiven päälle.
Pappa sitten osteli kolikoilla erilaisia asetelmia,
mitkä kiikutettiin leikin päätyttyä mammalle. :)
Enää en kukkakauppaa leiki, eikä kyllä floristin vikaakaan minussa ole.
Olen oikeasti nimittäin aivan erityisen hyvä
tappamaan kukkaset.
Jo valmiiksi surkuttelen kauniin orkidean puolesta.
Se tuskin näkee huhtikuuta...
Mamma kyllä valoi minuun uskoa;
"kastelet VAIN kerran viikossa
ja ALAkautta, niin kyllä se hengissä pysyy!"
Saas nährä si, kuin käy.
Pääsiäistä olen jo ihan vain pikkusen laitellut.
Kukkakaupasta hain valkoisia helmililjoja ja perunanarsissin.
Liljat ei kauaa kestäneet, alle viikossa menivät huonoiksi.
Perunanarsissi sen sijaan alkaa vasta kukoistamaan,
hennolla tuoksulla se suloistuttaa olohuonettamme.
Aurinkoista loppuviikkoa!
