Aarteita

Voiko muutama kulho todellakin tehdä ihmisen näin onnelliseksi! Olen huokaillut uusien aarteideni vieressä viikonlopun ja toistellut kuinka kauniita ne voivatkaan olla... Mieheltä olen yrittänyt vastakaikua saada myös, mutta hei- ei miehet vaan ymmärrä! ;)

Tämän kulhon sain isovanhelmiltani. Se on alunalkaen papan isoäidin, enkä oikein sanoin osaa kuvailla kuinka suuri kunnia oli se saada. Pappa on erittäin herkkä ihminen ja kyyneleet ilmestyvät silmiin milloin mistäkin syystä. Ilmeestä päätellen hän oli miettinyt kulhon kohtaloa tovin ja oli onnellinen, että sai antaa sen suvun sisällä eteenpäin, sitä arvostavalle henkilölle. :)

Tämän kaunottaren taas löysin kirpputorilta. Maanantaina sen ensimmäisen kerran näin, mutta pidin 16e hintaa turhan suolaisena. Vati jäi kuitenkin kummittelemaan mieleen ja lauantaina nappasin sen matkaan mukaan. Onni ettei kukaan muu ollut kaunotarta huomannut! Arabian leima löytyi pohjasta ja näin jälkeenpäin ajateltuna oli kyllä muutenkin joka sentin arvoinen. Kuinka kauniisti se on tehty, kauniit kurvitkin rouva omaa. Ja kulumista päätellen se on joskus ollut jollekkin rakas - aivan kuten minulle nyt. :)

Kaikkea hyvää viikkoosi!